Vuonna -85 syntyi tämä tytön tyllerö, kolme vuotta myöhemmin tuli pikku veli. Isäni on joskus kysynyt että muistanko jotakin asiaa lapsuudestani, hyvin harvoin olen voinut vastata kyllä. Lapsuuteni…hmm, ei taida olla sieltä ruususemmasta päästä mutta tiedän ettei se ole ollut monella muullakaan.
Vanhempani ovat eronneet ja palanneet yhteen noin neljä kertaa, näistä muistan viimeisen. Isäni tuli meidän leikkihuoneen sohvalle istumaan ja otti minut syliin kolme vuotiaan veljeni seistessä vieressä, kysyi että jos isi ja äiti muuttavat erilleen niin kumman luona haluisimme asua, minä vastasin että isin luona. Veljeni sen sijaan valitsi äidin. Muistan kuinka isäni pyyhki kyyneleitään, tulimme siihen tulokseen loppujen lopuksi että kumpikin jää isälle koska eihän meillä muuten ole leikkikaveria 😉 Muistan muutamia hetkiä silloisesta kodista mihin jäimme isäni kanssa, mutta suurin osa on pelkkää harmaata. Tämän jälkeen tulee pitkä tauko mitä muistan lapsuudesta, leikki iästä. En tiedä mitä tapahtui ja missä välissä, seuraavat muistikuvat kun asumme äitin kanssa, veljeni oli jo ekalla luokalla.
Äiti, miten määritellään sana äiti? Onko se dna:n takia luoma nimi, vai pitäisikö sen takoittaa ihmistä, jonka pitäisi huolehtia lastensa hyvinvoinnista. Alkoholismi ja baari työskentely kun ei taida sopia yhteen. Monet muistot on äitini sängystä, kun katson nukkuvaa veljeä ja odotan äitiä kotiin, sängystä josta kuulen äitini puhuvan itsemurhasta. Ihmettelen tänäpäivänäkin miten kukaan, ei kukaan kyseenalaistanut sitä kun lapset hakee äitiänsä baarista, kukaan ei häntä kehoittanut menemään kotiin.
Veljeni löysi hyvin nuorena alkoholin, hän oli ensinmäisellä luokalla kun naapurin pojan kanssa olivat murtautuneet omakotitaloon ja löytäneet sieltä juotavaa. Ihme kyllä, niin äitini haki hänet baarin takahuoneeseen selviytymään. Ikinä en ole polkenut pyörällää niin lujaa kuin silloin kun sain puhelun naapurin muksulta että veljeni ja hänen kaverinsa tappelee erään louhoksen lammessa, sieltä sitten onkimaan känniset pikku pojat, onneksi oli hyvät syötit 😉
Tästä ei kovin kauaa mennyt kun heräsin ovikellon soittoon aamulla ennen kuutta, veljeni sen sijaan on siunattu hyvillä unen lahjoilla niin hän ei korvaansa letkauttanut, äitiä ei näkynyt. Isi, siinä se seiso oven takana, ihmettelin sitä ääneen ja hän kysyi olinko jo käynyt keittiössä, vastasin en.
